Vuoden saalis

Huomenta vaan !

Eilen pitkästä aikaa otin muutoskuvat. Kyllä omat kuvat on parhaimpia motivaatiokeinoja mitä voi olla :) Toki kaikki päivät ei oo ollu sitä hymyä niinku vois kuvitella.
 Kyyneleitä on tirskautettu silmäkulmasta, tullu vastoinkäymisiä, lipsuttu asioista, ja on se elämä potkinu päähänki. Tosiaan, asiat ei aina välttämättä ole itsestäänselvyyksiä.
 On sitä kaikessaan kyllä aika pohjallaki käyty, mutta noustu aina uudestaan kohti yläilmoja :)

Toki kotitreenaajalla tavoitteita on vaikea tavoitella kuin sellaisen joka käy salilla jokapäivä. Yritän ajatella asian niin positiivisesti kun vain voi, en stressaa siitä vaikka tavoitteiden saanti kestäisi kauan. Sitäpä ootellessa kun rakennetaan vinttiin kotikuntosali <3 oi

Kyllä ehottomasti nämä uudet treeniohjeet ottaa ja vaikuttaa aivan erillä tavalla kuin aikaisemmat. Sitä on niin monta kertaa itsensä ylittäny uusien treeniohjeiden parissa, että saa silmät suurena hämmästellä :D Jos sitä nyt vasta antaakin kaikkensa peliin ?
Ehkäpä, jos tätä vauhtia mennään mikä on entisiin verrattuna 2x raskaampaa ja kovempaa niin uskon tavoitteiden saantiin aivan täysin !!! Ja uskon toki muutenkin vaikka sitä on hieman malttamaton välillä!






Ehkä sitä on välillä ollu myös umpiväsyny, ettei vaan oo jaksanu keskittyä ja tehdä kaikkea tai sitte on jopa hommat jääny tekemättä. Sanoiskohan niin, että henkinen väsymys on jossain vaiheessa piinannu mua kauan aikaa. Ihminenhän on välillä myös itsellensä täys arvoitus. No jos tämä tuleva kevät ois erilaista aikaa kevätaurinkon kera :) Sitä kummasti saa upean energiapiikin auringonvalosta! Mikäs sen parempaa  <3 ?

Mutta eiköhän sitä ajan mittaan opi tuntemaan omaa kroppaa paljon enemmän kuin aikaisemmin.. Ainakin enemmän kuin vuosi sitten ! Vielä täytyy oppia tuntemaan mitkä asiat sopii itselle ja mitkä taas ei. Ehkä ne ajan kanssa loksahtaa paikalleen pala palaselta ? :)

Ehkä ennen ajattelin treenauksen niin, että se on pakko. Mun on pakko tehdä tätä, että saavutan pakonomaisesti tavoitteet joskus. Mutta sitähän on ajan mittaan oppinutkin rakastamaan sitä mitä tekee ja että se tuntuu nautinnolliselta kuin pakonomaiselta :) Tarkoitushan on saadakkin mielihyvää siitä mitä tekee. Ehkä pikku hiljaa sitä on oppinut nauttimaan omasta tekemisestä !

Että eiköhän se tästä päivä kerrallaan :) 

Oon ilonen ja ylpeä siitä, että omaan erittäin parhaat tukijoukot ja ystävät :)
VARSINKIN VALMENTAJAT ! Sekä tärkein tuki jokapäivä varsinkin kotona - OMA MIEHENI !
Mitä olisinkaan ilman tätä suurta tukijoukkoa? Varmaan vois olla hankalaa ?
Siksi sitä jaksaakin jatkaa jokapäivä hymysuin kohti omien tavoitteiden tavoittelua !

Ja kiitos lukijat ! 

Näillä mennään. Ihanaa sunnuntaita kaikille !

- Miia