Leikit sikseen!

Leikit sikseen, nyt alkoi tositoimet ! Kyllä :) Pahoittelut taas ajan vierähtämisestä, etten ole kerennyt kirjoittaa. Ei oikeastaan oo ollu sellaista fiilistä, ja sinänsä mitään mielessä mitä olis voinut jakaa :) No jokatapauksessa. Kävin viikko sitte kotikonnuilla tapaamassa valmentajat ! Ihan huikeaa. EN todellakaan kadu päätöstäni, en ikinä. Enkä missään nimessä muuta mieti edes jatkossa kuin valmentajia kun kyse on omasta kropasta ja halusta kehittää lihasmassaa. Kyllä valmentajien hommaaminen oli elämäni paras päätös jonka toteutin :)

Eikä sunkaan se niin helppoa olekkaan :D Tämmöinen jääräpää kun välillä olen, mulle täytyy olla asioissa kovana. Hymyilyttihän se hieman kuntokartoitusta tehdessä, mutta hymy hyyty kun toistoja piti vääntää yli omien rajojen :D EI hymyilyttäny enää sen jälkeen. Kaikki epämukavahan on kaikista parhainta <3
 No jokatapauksessa tapaaminen meni hyvin ja sain sydämeltä tippumaan kivimöykyn alas. Se kivimöykky on ollut sisälläni vuoden. Kivimöykky siis ruokien punnitsemisesta. Myönnän, että tuon asian kanssa oon ollu vankina. Vankina.. suljettuna pieneen ahtaaseen tilaan, jossa ei näe eikä kuule muuta kuin : ruoka , ruoka & ruoka ! Punnitse tämä, punnitse se ja katso jokaista suupalaa.
Se helpotuksen tunne sydämeen saakka kun sain kuulla, että nyt se lopetetaan multa tämä ruokien punnitseminen, koska se on ollut liiallinen ressitekijä. Ja se ressitekijä todellaki on syöny mua.
Nyt jo viikon aikana, oikeastaan jo seuraavana päivänä kun aloin syömään, mietin että onko todellakin syöminen näin "helppoa" ? Miten se näin luontevalta tuntuu, eikä sellaiselta pakkopullalta?








En vaan voi sanoinkuvailla sitä helpotuksen tunnetta joka sisälläni myllersi :') Ehkä tää joillekkin on itsestäänselvyys mutta ei mulle. Mutta nyt on. Kyllä vuoden päivät oli tuskaa, enkä todellakaan osannut kuvitella kuukausi sitten, että se punnitseminen loppuisi pian. Oon ikuisesti niin niin kiitollinen, että vihdoin ja viimein "joku" minut siitä vankina olemisesta päästi pois. Olisinko tosissaan punninnut ruokia vaikka seuraavat 3 vuotta?
 En todellakaan. Ei mun pää ois kestäny. Siinä vaiheessa oisin varmaan syömishäiriön partaalla pohtimassa elämän tärkeitä asioita. Onneksi näin !  Toki syön ja noudatan ruokavaliota, terveellistä sellaista :) Ja sallin itselleni joskus herkkupäivän :)
 Mutta katson tietenkin silmämääräisesti määrät mitä lautaselleni laitan. Kyllä silmä on tottunut vuoden punnitsemisten jälkeen jokseenkin :D Enkä enään onneksi stressaa ruoasta. Eikä se edes tunnu missään, ei kertakaikkiaan. Niin helpolta luonnollisesta asialta niinkun sen varmaan täytyykin :)

Toivon niin saavani irti tästä seuraavasta puolesta vuodesta valmentajien kanssa! Kyllä teen kaikkeni, jokaikisen hikipisaran vuodatan lisää ja mietin kesää, likellä juhannusta jolloin valmennus päättyy. Puolessa vuodessa voi saada paljon aikaa. Kaikki on kiinni musta ja mun noudatuksista. Ja todellakin kaikkeni sen eteen teen, ja toivon ettei mitään vastoinkäymisiä tule jotka jollakin tavalla estäisi tätä :) Laitettiin mun lillasysterin kanssa veto päälle, että juhannukseen mennessä kummatkin on kunnossa !  Niin pienestä summasta kyllä vetoa lyötiin, mutta veto on aina veto :D 

Tää on parasta just nyt ! Niin parasta kun olla ja voi. Ei muutaku uusia treenikamppeita testaileen ja uutta ohjelmaa. Kyllähän tämä tästä :)







Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille <3

-- Miia